Kapteenin paluu jääurheilun pariin...”Uudesta näkökulmasta”
18.12.2015 15:20 Uutiset / Jaoston pääsivusto

Haukka kapteeni Henri Ihander #43

Opinnot toivat Henrin jääurheilun pariin takaisin

Henri Ihander on nyt uusissa haasteissa kiinni ja hänen on tarkoitus jatkaa elämää liikunnan parissa, nyt ohjaajan tehtävissä lasten ja nuorten kanssa.
Olet ollut meille, seuralle ja varmasti monelle muullekkin suuri rikkaus, kun tulit työssäoppimiseen meille. Läsnäolosi on tuonut paljon hyvää. Lapset ovat päässeet tutustumaan sinuun ja erilaisuuteen ja heille se on hieno ja erilainen kokemus. Elämänasenteesi ja ilosi on ihailtavaa ja siitä on paljon monella opittavaa, meilläkin.

- Itse en osaa ajatella että kuinka tärkeä oma panokseni on. Olen oppinut arvostamaan pieniä asioita
arjessa, oppinut pitämään erilaisuutta rikkautena. Se on laittanut miettimään asioita eri näkökulmasta. Halvaus ja pyörätuoli ei rajoita, sitä etteikö elämä voisi olla hyvä ja onnellinen. Se on vain haasteellisempi. Olen saanut tutustua moniin uusiin hienoihin ihmisiin, sanoo Henri.

- Haukkojen lisäksi on toinenkin seura mikä on lähellä sydäntä...Hifk:ta seuraan tarkasti ja aika usein olen paikanpäälläkin katsomassa otteluita. Muutamien nykyisten ja siellä pelanneiden kanssa viestittelen ja tavataankin silloin tällöin. Uolevi Laakso oli tässä isossa roolissa, että olen päässyt tähän organisaation tutustumaan. Hän toimi mv-valmentajana meidän joukkueessamme.

Pysyvä vamma laittoi ajattelemaan asiat eri näkökulmasta

Henri loukkaantui vakavasti jääkiekko ottelussa vuonna 2010. Neliraajahalvaus pitää miehen loppuelämän pyörätuolissa. Liikuntarajoitteisuus näissä tehtävissä on haaste ja se oli meillekin uusi kokemus. Nyt käydään vielä ensiksi läpi Henrin hetkiä, siitä kun hän loukkaantui ja missä ollaan tällä hetkellä?
Eli aikamoisen matkan olet kulkenut, siitä kun et enää noussutkaan jäältä ylös, siihen että olet nyt täällä meillä ohjaamassa lapsia...

- Ekat 2 kuukautta olin sairaalassa ja sitten siirryin puoleksi vuodeksi kuntoutukseen. Viikon olin teho-osastolla ja silloin en tiennyt yhtään, miten pahasti olen loukkaantunut.
Sairaala-aika oli täynnä epätietoisuutta, siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siellä oikeastaan söin ja nukuin vaan. Sairaala-aika oli rankkaa kun huonetoverit olivat aika paljon minua pienempiä. Rytmit olivat muilla ihan erilaiset ja hain omaa rauhaa nukkumalla. Huoneessani porukka vaihtui koko ajan, siellä oltiin keskimääräisesti 1-3 vuorokautta. Minä olin siellä 7 viikkoa. Loppuajasta sain oman huoneen ja tilanne helpottui huomattavasti.


-Kuntoutusjaksolla olin 6 kuukautta ja halu oli kova jo sairaalassa päästä sinne. Tilanne myös realisoitui niin, että sain siellä tietoa omasta kuntoutuksesta ja mitä mulle on käynyt ihan oikeasti. Totuus tapaturman vakavuudesta selvisi siellä jo aika nopeasti. Sitä ennen en ehkä osannut ajatella, että jäisin pyörätuoliin loppuelämäksi. Aluksi ei toiminut mikään raaja, ennen kuin tehtiin leikkaus.
Leikkaus oli jo 4 tuntia loukkaantumisesta. Pahin ennuste oli, että olen hengityskoneessa enkä pysty liikuttamaan raajoja oikeastaan ollenkaan. Onneksi näin ei käynyt ja olin vain 2 päivää hengityskoneessa, Henri kertaa tapahtumia.


-Leikkauksen jälkeen oli aika outoa kun ei tuntenut mitään ja pystyikin liikuttamaan kättä. Tuntui että liikutan irrallaan olevaa kättä. Olihan se hieno asia kun sai käden liikkumaan. Oikea käsi alkoi ensin toimimaan ja vasen tuli perästä. Toivoin että sormeni alkaisivat toimimaan, mutta onneksi edes muutamassa sormessa on tunto, niin pystyn ottamaan tavaroista kiinni helpommin, kun edes jollain tavoin tuntee esineen vaikkei sormilla pystykään puristamaan. Olen harjoitellut paljon sitä, että pystyn eri kulmista ottamaan kiinni tavaroista.


Sanoit että pleikkarikapula oli yksi ensimmäisistä asioista, joiden käyttöä aloit harjoitella. Silloin tulit kotiin käymään ensimmäisiä kertoja kuntoutuskeskuksesta.

- Hetihän se luonnistuikin, ei ehkä niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta nykyään se onnistuu jo hyvin.
Oliko tuo haaste mulle?=)
-Voi se ollakin. Olen aika monet kaverit voittanut pleikkarilla nhl-pelissä.


Nyt Henri käy pari kertaa viikossa fysioterapiassa ja kuntoutusjaksoilla vuosittain riippuen myönnetäänkö jaksoa.. Ilman niitä hän ei pystyisi tekemään mitään.
- Saan sieltä uutta virtaa kun huomaan,että eteenpäin mennään. On eri asia jumpata kotona, kun siellä ei ole koutsaajaa tsemppaamassa suorituksiin samalla tavalla.

Onko kehitystä jatkunut kuntoutuksessa vielä?
- Uusia lihaksia ei ole saatu aktivoitumaan lähivuosina, mutta toimivia lihaksia on pystytty vahvistamaan.

Henri pystyy liikkumaan itsenäisesti pyörätuolilla melko hyvin. Hänellä on myös oma auto, jolla liikkuminen käy sitten helpommaksi ihan arjessa muutenkin.
- Onhan se hienoa kun ei ole kenenkään armoilla liikkumisesta. Ajokorttia ei olisi lähipiiri kauhean innokkaasti halunnut minulle, ymmärrän kyllä miksi ei. Itselle se on iso asia,että minulla on auto käytössäni. Autoa rakennettiin 2-3 kuukautta niin, että siitä saatiin sellainen, mikä sopisi minun käyttööni. On kiva, että saa mennä silloin kun haluan, ei tarvitse odottaa ketään. Sekin on aika rasittavaa pitemmän päälle.


Työssäoppimista Haukoissa

Henri on ollut meillä harjoittelemassa ohjaamista työssäoppimisjaksolla, lokakuun lopusta alkaen. Hän opiskelee ensimmäistä vuotta Järvenpään Seurakuntaopistolla: nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Nyt työssäoppimisjakso on lopuillaan...Henrin mietteitä tästä harjoittelusta.

- Olen ollut ohjaamassa niin temppujumpassa kuin esikoulu ikäisiä jäähallin juoksusuoralla. Käynyt tiistai-iltaisin päiväkodissa ohjaamassa 3-4- ja 5-6-vuotiaita. Ollut mukana ringette-, luistelu- ja kiekkokoulussa, ottamassa vastaan kun he saapuvat paikalle. Perjantai aamuisin olen ollut Kinnarin koululla ala-aste ikäisiä lapsia liikuttamassa erilaisin pallopelein ja leikein. Päivittänyt seuran sivuja ja facebookia sekä Somenewsia. Olen suunnitellut omia ohjaamisiani.

- Halusin tulla tänne Haukoille työssäoppimiseen kun tämä on tuttu ympäristö ja suuntaus on liikunta-alalle. Jääkiekko on iso elämää vieläkin.

- Ohjaaminen on ollut ihan kivaa. Ei ehkä niin vaikeata kuin ajattelin. Erilaisuus on vaikuttanut ohjaamiseen, etten ole voinut näyttää esimerkein mitä pitää tehdä ja välineitä en ole kaikkia pystynyt tuomaan/antamaan. Siinä apuohjaajan merkitys on korostunut. Muuten se ei ole vaikuttanut ohjaamiseen. Haasteita on ollut tietenkin, jos lapset ovat olleet vilkkaita niin saada heidät kuuntelemaan, en ehkä samalla tavoin saa heitä hallintaan heti, kun fyysisen kontaktin ottaminen on haastavampaa.

Miten lapset ovat ottaneet uuden ohjaajan vastaan?
- Lapset ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Yllättävän vähän he ovat kysyneet mitään minulta.

Mitkä on ajatuksesi tästä ensimmäisestä työssäoppimisjaksostasi?
- Hyvä aloitus tämä on kouluun ja olen päässyt ohjamaan ja erilaisissa ympäristöissä.

Mitkä oli sinun ajatukset ohjaamisesta erilaiset ennen tätä jaksoa?
- Ajattelin et olisi haastavampaa kuin sitten olikaan. Vaikka ei ollut aikaisempaa kokemusta ollenkaan. Kivaa oli olla mukana toiminnassa ja on mukava nähdä, kun lapset innostuvat ja pitävät hauskaa liikunnan parissa.

Onko omat ajatuksesi muuttuneet siitä ennen kuin aloitit oppimisjakson versus nyt?
- Itselle on tullut ehkä yllätyksenä lähinnä kuinka paljon muutakin tämä työ on kuin vain ohjaamista. Työ ei tapahdu pelkästään jäällä taikka jossain muualla lasten ja nuorten kanssa. Paljon työtä on toimistossakin. Suunnittelua ja kontaktointia muihin ihmisiin on päivittäin. Pitää aika paljon osata myös muutakin kuin pelkästään valmentaa. Ulkopuolinen ei ehkä tajua kuinka paljon pitää osata ajatella laajalti tätä työtä. Itselle on ollut hyvä kokemus siltäkin kannalta ja selvensi aika paljon tätä työtä minulle, että mitä se on tällaisessa ympäristössä, jossa toimitaan myös paljon vapaaehtoistoiminnan avulla.

Millä fiiliksillä nuori mies lähtee taas koulun penkille ensi vuoden alusta?
- Ihan hyvillä mielillä. Ei ole ollut vielä yhtään tylsää koulupäivää. Työssäoppimisjakso on ollut kivaa vaihtelua kun on päässyt heti alussa käytäntöönkin mukaan.

Mitkä ovat lähitulevaisuuden haaveesi?
- Valmistua koulusta ajallaan. Oma kämppä on yksi haaveista. Jossain kohtaa olisi kiva päästä maajoukkueeseen pelaamaan pyörätuolirugbya jota harrastan. Nyt en ole päässyt pelaamaan, kun olen sairastellut ja haave siitä että pelaisin maajoukkueessa niin on ehkä kauempana tästä johtuen.

Osaatko miettiä tulevaisuuttasi ja pidemmällekin haaveitasi?
- Toivottavasti saan jossain vaiheessa töitä liikunta-alalta. Kuntoutumisen puolella tavoitteena on, että oppisin ja pystyisin tekemään vieläkin enemmän itse asioita. Pärjäisin tällöin itsenäisesti paremmin ja en tarvitsisi apua niin paljon. Haaveena olisi jossain kohtaa parisuhdekin.


Henrille menetystä ja tsemppiä tuleviin koitoksiin ja opintoihin.

Hyvää Joulun Odotusta!



   
Lisää uutisia
Jääurheiluseura Haukat
«  Elokuu   »
Kategoriat